Kun syntymäkotini purettiin, veljeni rakentaessa uuden tilalle, niin sain pelastaa itselleni yhden vanhoista ovista. Se toimitti ensin sellaisenaan sängynpäädyn virkaa, mutta sitten kyllästyin siihen sellaisenaan ja se siirrettiin hetkeksi terassille odottamaan. Siellä se terassilla lojui unohduksiin ja melkein jo pelästyin, että oltiin pilattu koko arvokas ovi. Onneksi se oli kestävää laatua ja kuivuttuaan pesuhuoneessa siitä alkoi vanha maali irrota. Ajattelin, että sitä vähän hiomalla saadaan maali hinkattua pois ja pääsen pian maalaamaan sen uudelleen. No ei se maali nyt sitten ihan niin helposti lähtenytkään. Minä aloitin sitä reilu viikko sitten hiomaan ja Matti on sitä hiljalleen jatkanut tähän päivään asti ja nyt se on tuossa kunnossa. Tietenkin naisen logiikalla ajattelin, että ovi on maalattuna tuossa tuokiossa ja saan tuunattua siitä uuden laisen sängynpäädyn jouluksi, mutta mitäpä vielä. Taidanpa kiltisti laittaa sen jouluksi jäihin. Herättelen sitten maalaus ja rakennus intoa uutena vuotena. Onpahan sitten ensivuoden jouluksi valmis.
Onneksi on jotain mikä sujuu. Innokkaat piparinleipojat leipoivat monta pellillistä pipareita. Yksikään pellillinen ei palanut kuten tavallisesti. Piparitaikinan ohje on köksäntunnilta vihkoon kirjoitettu, ja niillä aina hyviä pipareita saatu.
Vielä vähän jouluaskartelua odottaisi valmistelua, tänä vuonna tuosta kuvan kangaskasasta valmistuu kummeille jotain jouluista. Viikon loppuna tonttupajassa saumuri ja ompelukone sauhuaa.
Viikko on ollut kiireinen ja stressiä on poistettu koko perheen voimin viikonloppuna lenkkeillen. Hirvijärven rantaviiva on minulle jo omasta lapsuudesta tärkeä levähdys paikka. On ihanaa omille lapsille tarjota järven rentouttavaa olemusta.
Mukavaa viikon alkua!
Pidetään huolta toisistamme!
Maaret
